Suomessa on jo vuosien ajan keskusteltu rahapelaamisen haitoista ja niiden torjumisesta. Tuleva rahapelilain uudistus on herättänyt paljon odotuksia, ja sen keskiössä on ollut nimenomaan haittojen vähentäminen. Kuitenkin tuore Suomen Kuvalehden artikkeli nostaa esiin yllättävän ristiriidan: vaikka asiantuntijat suosittelivat pelikoneiden siirtämistä pois arkiympäristöstä, ne näyttävät jäävän edelleen kauppojen ja kioskien kassoille. Tämä päätös tuntuu poikkeukselliselta, sillä hallituksen tilaama ja sosiaali- ja terveysministeriön sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toteuttama selvitys totesi, että hajautetun sijoittelun lopettaminen olisi tehokkain keino vähentää haittoja. Erityisen hämmentävää tämä on siksi, että haittojen vähentäminen on julistettu yhdeksi reformin päätavoitteista. Miksi poliittinen ohjaus näyttää jättävän asiantuntijoiden suositukset huomiotta ja antaa Veikkauksen jatkaa pelikoneiden sijoittamista vähittäiskauppoihin?
Valtioneuvoston tilaama arviointi oli yksiselitteinen: jos sääntelyllä halutaan tehokkaasti estää pelihaittoja, sen tulee asettaa selkeät rajat sille, missä pelikoneita saa ja missä ei saa sijoittaa. Asiantuntijat ovat korostaneet, että pelikoneiden helppo saatavuus on merkittävä tekijä peliriippuvuuden syntymisessä ja ylläpitämisessä. Kun koneet ovat kaikkialla, ne toimivat jatkuvana houkutuksena ja impulssipelaamisen mahdollistajana. THL:n seurannan mukaan heikomman sosioekonomisen aseman omaavat ihmiset käyttävät suhteettoman suuren osan tuloistaan juuri pelikoneisiin, ja tutkimukset ovat osoittaneet, että näitä koneita sijoitetaan useammin alueille, joilla keskimääräinen sosioekonominen asema on matalampi. Tästä huolimatta Veikkaus saa jatkaa koneiden sijoittamista kauppoihin, ja kauppiaat saavat niistä provisiota.
Poliittinen päätöksenteko näyttää tässä tapauksessa olevan ristiriidassa asiantuntijatiedon kanssa, mikä herättää kysymyksiä päätöksenteon läpinäkyvyydestä ja perusteista. Sisäministeriö on vahvistanut, että poliittinen ohjausryhmä, joka koostui valtiosihteereistä, päätti jättää pelikoneiden nykyisen sääntelykehyksen ennalleen. Tämä poliittinen valinta on selkeässä vastakohtana viralliselle arvioinnille, joka nimenomaisesti totesi, että pelihaittojen torjunnassa keskeistä olisi rajoittaa juuri pelikoneiden sijoittelua. Poliittisten päättäjien logiikkaa on vaikea ymmärtää, kun pelihaittojen vähentämisestä puhutaan koko reformin kulmakivenä.
- Pelikoneiden helppo saatavuus lisää impulssipelaamista.
- THL:n mukaan pelikoneet haittaavat eniten heikommassa asemassa olevia.
- Poliittinen ohjausryhmä jätti asiantuntijoiden suositukset huomiotta.
- Kauppiaat saavat provisiota pelikoneiden sijoittamisesta.
- Uuden rahapelilain pääasiallinen tavoite on haittojen vähentäminen.
Taloudelliset ja poliittiset intressit päätöksenteon taustalla
Miksi poliittinen päätös sitten eroaa näin selvästi asiantuntijoiden suosituksista? Tähän on luultavasti monia syitä, ja ne liittyvät usein taloudellisiin ja poliittisiin intresseihin. Yksi merkittävä tekijä on Veikkauksen monopoliasema ja sen tuottamat tulot, jotka ohjataan valtion budjettiin. Vaikka julkisesti painotetaan pelihaittojen torjuntaa, taustalla saattaa olla pelko siitä, että pelikoneiden poistaminen arkiympäristöstä vähentäisi Veikkauksen tuottoja merkittävästi. Tämä saattaisi pakottaa valtion etsimään uusia tulonlähteitä, mikä ei ole poliittisesti helppoa. Kauppiaatkin vastustaisivat varmasti muutosta, sillä he saavat merkittäviä komissioita pelikoneista, mikä tuo lisätuloa heidän liiketoimintaansa.
Valtiosihteereistä koostuneen ohjausryhmän päätös heijastaa todennäköisesti näiden eri sidosryhmien painostusta. Vaikka sosiaali- ja terveysministeriö sekä THL asettavat kansanterveyden etusijalle, sisäministeriöön ja muihin poliittisiin toimijoihin kohdistuu erilaisia paineita. Pelaamista ja rahapelimonopolia koskevassa keskustelussa on aina kyse myös valtiontalouden tasapainosta. Rahapelien tuotot ovat olleet perinteisesti tärkeä osa valtion rahoitusta, ja niiden menettämistä pelätään. Tämä taloudellinen riippuvuus luo insentiivin ylläpitää nykyistä järjestelmää, vaikka se olisi ristiriidassa asiantuntijoiden suositusten kanssa. Poliittinen päätöksenteko näyttääkin olevan kompromissi, jossa pyritään toisaalta näyttämään tekevän jotain haittojen torjumiseksi, mutta toisaalta vältetään liian suuria taloudellisia riskejä.
Lisäksi on mahdollista, että pelikoneiden sijoittelun säilyttäminen on poliittinen valinta, jolla pyritään välttämään isompia riitoja. Jos pelikoneet poistettaisiin, se vaatisi merkittäviä lainsäädännöllisiä muutoksia ja saattaisi kohdata voimakasta vastustusta eri puolilta. Nykyisen tilanteen ylläpitäminen on helppoa ja välttelee suuria mullistuksia. Se antaa samalla mahdollisuuden markkinoida uudistusta edistyksellisenä, vaikka se ei loppujen lopuksi puutu ongelman ytimeen eli pelikoneiden helppoon saatavuuteen. Vaikka poliitikot korostavat haittojen vähentämistä, heidän toimintansa osoittaa, että taloudelliset ja poliittiset tekijät saattavat painaa vaakakupissa enemmän kuin asiantuntijoiden suositukset.
- Valtion budjetti on riippuvainen Veikkauksen tuotoista.
- Kauppiaat vastustavat pelikoneiden poistamista.
- Poliittinen päätös on kompromissi talouden ja terveyden välillä.
- Rahapelaaminen on merkittävä osa valtion rahoitusta.
Mitä seuraavaksi? Keskustelu jatkuu
Tämä Suomen Kuvalehden esiin nostama ristiriita ei varmasti jää viimeiseksi. Se herättää kysymyksen siitä, onko rahapelilain uudistus todella riittävä, jos se jättää suurimman ongelman, pelikoneiden hajautetun sijoittelun, ratkaisematta. Vaikka lain uudistus tuo mukanaan joitakin parannuksia, kuten pakollisen tunnistautumisen, ne saattavat jäädä pelkiksi pintapuolisiksi muutoksiksi, jos pelikoneet jatkavat olemassaoloaan jokapäiväisissä ympäristöissä. Nyt on tärkeää, että keskustelu jatkuu ja että kansalaisyhteiskunta sekä media pitävät yllä painetta, jotta poliittiset päättäjät joutuvat perustelemaan päätöksiään läpinäkyvästi.
On tärkeää ymmärtää, että rahapelaaminen ei ole pelkkä vapaa-ajan viihde, vaan se on myös vakava kansanterveydellinen kysymys. Kun Suomi pyrkii uudistamaan rahapelipolitiikkaansa, on elintärkeää, että poliittinen tahto ja asiantuntijatieto kulkevat käsi kädessä. Muussa tapauksessa uudistus jää ontuvaksi, eikä se saavuta sille asetettuja tavoitteita. Tulevaisuudessa on syytä seurata tarkasti, miten uusi laki käytännössä vaikuttaa pelihaitoihin, ja onko todellinen muutos mahdollinen, jos pelikoneet pysyvät näin näkyvässä roolissa suomalaisten arjessa. Vain ajan myötä nähdään, onko uudistus todella onnistunut vai onko se vain näennäinen parannus, joka jättää todelliset ongelmat ratkaisematta.